5 kokemusta ketteryydestä

Oppimisen nopeus määrittelee ketterän toiminnan onnistumista. Tutuksi-hankkeessa parhaat opit tulivat yllättäen, mutta niitä myös synnytettiin tavoitteellisesti vastaamaan uusiin tarpeisiin. Hanke kasvoi ja muuttui muuttuvan yhteiskunnan mukana. Tässä blogissa käyn läpi viisi oppia näistä ketteristä kokemuksista.

1. Aikataulut on tehty muutettaviksi

Ensimmäisenä toimintavuotena rynnittiin aikataulu edellä. Hakemukseen oli kirjattu nykypersektiivistä katsoen hulvaton ajatus 14 toimintakaupungista. Kun hakemusta kirjoitettaessa toimintaan sitoutuneita vapaaehtoisia oli pilvin pimein ja toimintaa suunniteltiin vapaaehtoistoiminnasta ponnistavaksi, toimintaympäristön muuttuessa myös vapaaehtoiset suuntautuivat muualla. Niinpä toimintaa jouduttiin laajentamaan uusiin kaupunkeihin ennen kuin aiempien kaupunkien jalkautuminen oli tehty kunnolla. Vuoden loppupuolella huomattiin, ettei tuloksia tule ja suunnitelmaa oli pakko hidastaa radikaalisti. Rahoittajalle laitettiin viestiä: haluamme laatua, ei määrää.

2. Tulijat haluavat tehdä itse

Pian hankkeen alettua löysimme – vähän vahingossakin – tulijoiden motivaation tehdä itse. Kun kutsuimme erikielisiä tulijoita mukaan asiakkaiksi, vastauksena oli lievää kiinnostusta. Kun kutsuimme tulijoita mukaan tekemään vapaaehtoistyötä kanssamme, kiinnostus räjähti ja viestejä tuli kymmenittäin. Opimme, että tänne muuttavat haluavat tulla nähtyä aktiivisina, yhteiskunnan toimintaan vaikuttavina ihmisinä, ei palveluiden loppukäyttäjinä. Tutuksi-vapaaehtoisista onkin ollut koko toiminnan ajan vähintään puolet muualta muuttaneita, usein itse turvapaikanhakijataustaisia. Yhdessä tekemisestä syntyi hankkeen erityinen luonne ja sen tärkein vahvuus.

3. Vapaaehtoistoiminta vie aikaa, varsinkin etäältä

Löysimme upeita vapaaehtoisia eri hankepaikkakunnilta, mutta koska olimme itse Helsingissä, emme ehtineet kunnolla pitää yllä suhteita heihin. Kun visiona oli innostaa ja ohjata itseohjautuvia paikallisryhmiä, pysyi vastuu työn koordinoinnista loppuun saakka työntekijöillä. Vapaaehtoistoiminnan ohjaaminen etäältä on erittäin vaativaa ja siihen lähteminen on iso päätös pienessä tiimissä. Mieti, voitko antaa oikeasti tarpeeksi aikaa vapaaehtoisille.

4. Toimintaympäristön muutokset vaativat nopeita muutoksia toiminnassa

Toisena toimintavuotena alkoi näkyä myös tulijoiden elämäntilanteen raskaus. Monet 2015-2016 tulleista olivat olleet vuosia limbossa, jota määritteli ensin lupaprosessin ongelmat ja pitkät odotusajat, sitten negatiiviset päätökset, niistä valittaminen, ehkä työn etsiminen tai muut oleskelun syyt. Jatkuvaa oli vain epävarmuus omasta tilanteesta. Tällaisessa tilanteessa harrastukseen meneminen ei välttämättä onnistu haluista huolimatta. Jos lähtemisen kynnys on jo valmiiksi korkea, tukea täytyy saada monimuotoisesti heti kun ihminen löytää meidän toimiston ovesta sisään. Tämä havainto muutti lopulta koko hankkeen suunnan.

5. Yksi avain ei avaa kaikkia ovia

Tuosta havainnosta syntyi uusi hanke, joka toivottavasti saa päivänvalon vuonna 2020. Helsingissä on paljon erilaisia palveluja, mutta ne ovat hajallaan ja tulijoiden on vaikea navigoida niiden välillä – varsin haasteellisissa elämäntilanteissa. Siksi on tarve yhden luukun periaatteella toimivalle paikalle, josta saa tukea yhtä lailla harrastamiseen, asumiseen, lupaprosessiin, työn ja koulutuksen etsimiseen, mielen hyvinvointiin kuin ylipäätään tietoa ja ideoita, mitä ja miten uudessa kotimaassa asioita kannattaa tehdä. Silloin tulijan tilanteeseen voidaan yhdessä etsiä juuri sellaista, yksilöllistä avainta, jolla hänen elämänsä lähtee etenemään.

Ketterä toiminta ei tuo automaattisesti onnea ja muutosten nopeus myös välillä hirvittää, mutta se on ollut meille paras tapa oppia työskentelemään yhdessä tulijoiden kanssa heidän toiveistaan, tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin.

Susanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *